Sorsat

Heinä- eli sinisorsa (Anas platyrhynchos)

Suomen suurin ja tavin ohella yleisin puolisukeltajasorsa, tärkein vesilinturiistalaji.

Tuntomerkit: Tukeva rakenne, sininen siipipeili, alta valkeat siivet ja oranssinpunaiset räpylät. Metsästysaikaan molemmilla peruspuku, ja nuoret linnut muistuttavat naarasta. Syyskuun lopussa vanhat koiraat vaihtavat juhla-asuun. Heinäsorsan ääntely on koirailla kevyt rääb, naarailla loppua kohti vaimentuva PRÄÄ-PRÄÄ-Prää-prää.

Elinympäristö, levinneisyys ja liikkuminen: Löytyy Suomessa kaikkialta paitsi kaikkein karuimmista ja niukkakasvustoisimmista vesistä, etelässä yleinen. Pullasorsat ovat arkojen heinäsorsien kaupunkiversioita.

Ravinto: Kasvikunnan tuotteet: siemenet, jyvät ja ruoho, sekä selkärangattomat ötökät. Ruokintalautojen ystävä.

Pesä: Suojaisassa paikassa esim. rantapusikossa tai mättään juurella.

Saalismäärä: 281 100 yksilöä vuonna 2004

Tavi (Anas crecca)

Suomen pienin ja heinäsorsan ohella yleisin puolisukeltajasorsa.

Tuntomerkit: Vihreä siipipeili, lentää heittelehtivästi. Metsästysaikana peruspuku, jolloin uros muistuttaa naarasta.

Elinympäristö, levinneisyys ja liikkuminen: Metsälammet ja metsäreunaiset vedet, muuttaessa ruohikkoiset lintuvedet. Tavataan koko Suomessa, kuitenkin pohjoisessa yleisin.

Ravinto: Nilviäiset, hyönteiset, pienet vesieläimet ja vesikasvien siemenet.

Pesä: Ruohikon tai pensaan suojissa, kaukana vedestä (tästä nimitys metsäsorsa).

Saalismäärä: 109 300 yksilöä vuonna 2004

Haapana (Anas penelope)

Tuntomerkit: Lyhytnokkainen, keskikokoinen ja pyylevähkö. Valkea vatsa ja alta tummat siivet, joissa siipipeili koiraalla vihreä (naaraalla himmeä tai puuttuu kokonaan). Metsästysaikaan peruspuvussa, jolloin uros muistuttaa naarasta.

Elinympäristö, levinneisyys ja liikkuminen: Lampareiset avosuot, matalarantaiset niittyjen ja peltojen ympäröimät ruohikkoiset vedet. Elää myös karummilla vesillä kunhan kasvustoa silti löytyy; syksyisin ruokailee ruohikkoisilla lintuvesillä suurin joukoin. Tavataan koko Suomesta painottuen pohjoiseen.

Ravinto: Kasvit ja niiden osat.

Pesä: Pensaassa tai ruohikossa.

Saalismäärä: 65 100 yksilöä vuonna 2004

Jouhisorsa (Anas acuta)

Tuntomerkit: Siro ja hoikka puolisukeltaja. Metsästysaikaan peruspuvussa, jolloin uros naaraan kanssa saman värinen.

Elinympäristö, levinneisyys ja liikkuminen: Avoimet suot, rehevät ja peltojen ympäröimät järvet, merenlahdet ja saarten rantavedet. Tavataan koko Suomessa, mutta viihtyy parhaiten Lapin aapasoilla. Etelämmässä lähinnä hyvillä lintuvesillä.

Ravinto: Vesikasvien osat, vesihyönteiset ja nilviäiset.

Pesä: Soilla ja niityillä ruohikon suojassa, saarissa pensaan alla.

Saalismäärä: 12 200 yksilöä vuonna 2004

Lapasorsa (Anas clypeata)

Tuntomerkit: Tanakkarakenteinen lintu, jolla suuri ja leveä latuskanokka, siipipeili vihreä ja valkoreunainen. Metsästysaikana peruspuvussaan uros muistuttaa naarasta.

Elinympäristö, levinneisyys ja liikkuminen: Rehevät lintuvedet, matalat merivedet, alavat rannat ja lokkiyhdyskunnat. Löytyy Etelä- ja Keski-Suomesta Lapin etelärajoille, eniten lounaassa ja etelässä. Paikoitellen yleinen. Ui etukenossa.

Ravinto: Nilviäiset, äyriäiset, hyönteiset, vedenpinnan ötökät ja vesikasvien siemenet. Hankkii ruokaansa useimmiten räpylöiden ympyrää matalikossa ja syö sitten pintaan nousseet ravintohiukkaset ja pieneliöstön.

Pesä: Maalla, heinikossa tai pellolla hyvin näkösällä.

Saalismäärä: 7 900 yksilöä vuonna 2004

Heinätavi (Anas querquedula)

Harvalukuinen, hieman tavia suurempi puolisukeltaja.

Tuntomerkit: Tummanharmaa nokka, jossa naaraalla vaalea täplä tyvessä, siipien käsisulissa vaaleat ruodot. Syksyisin koiraalla siiven etureuna vaaleansininen, nuorella koiraalla sinertävänharmaa, nuorella naaraalla tummanharmaa ja vanhalla naaraalla vaaleanharmaa.

Elinympäristö, levinneisyys ja liikkuminen: Rehevät lintuvedet Torniota, Iisalmea ja Lieksaa myöten, satunnaisesti myös Ivalossa asti. Lentää suoraviivaisemmin kuin tavi.

Ravinto: Pienet vesieläimet, vesikasvit ja niiden osat.

Pesä: Ruovikossa tai korttelikossa usein piilossa vesikasvillisuuden alla.

Saalismäärä: 18 500 yksilöä vuonna 2004

Punasotka (Aythya ferina)

Suomen suurin sotkalintu.

Tuntomerkit: Kirjavan rusehtava ja vaalealaikkuinen, kellertävän vaaleanruskea pää naarailla, uroksilla punaiset silmät. Naarailla syksyllä uroiden kaltainen juhlapuku, ja vanhat koiraat muistuttavat peruspuvussan naarasta.

Elinympäristö, levinneisyys ja liikkuminen: Matalat rannat, isot rehevät järvet ja lahdet. Nousukiitoon tarvitaan vähintään pari hehtaaria avovettä. Oulu-Joensuu -rajan yläpuolella punasotkia satunnaisesti.

Ravinto: Sukeltaa kotiloita, simpukoita ja muita pieneliöitä, lisäksi muita sukeltajia enemmän kasviksia.

Pesä: Tulvaniityllä, rantaheinikossa tai ruokokeon päällä, mahdollisesti myös kellupesä ruovikossa.

Saalismäärä: 1 600 yksilöä vuonna 2004

Tukkasotka (Aythya fuligula)

Suomen kolmanneksi yleisin sorsalintu.

Tuntomerkit: Naarailla niskatöyhtö, uroksilla pitkä takatukka; nuorilla tukkasotkilla ei tukkaa. Siiven takareunassa yhtenäinen valkoinen juova, ja siipien alapuolet vaaleat.

Elinympäristö, levinneisyys ja liikkuminen: Matalat ja rehevät ruovistorannat. Pesiytyy lokkien kanssa samoihin paikkoihin munarosvoista päästäkseen. Löytyy kaikkialta Suomesta Lapista rannikoille asti.

Ravinto: Simpukat, äyriäiset, kotilot, vesikasvien siemenet, hyönteiset ja niiden toukat.

Pesä: Veden lähellä kasvillisuuden kätkössä.

Saalismäärä: 6 400 yksilöä vuonna 2004

Telkkä (Bucephala clangula)

Kevään aikaisin muuttaja, runsaslukuinen mökkirantojen pönttöasukki.

Tuntomerkit: Iso, kolmiomainen pää ja lyhyt kaula. Aikuisilla telkillä keltaiset silmät.

Elinympäristö, levinneisyys ja liikkuminen: Tavataan koko maassa. Alkusyksyn muutoissa länsirannikoilla isoissa, jopa tuhannen linnun parvissa.

Ravinto: Nilviäiset, äyriäiset ja muut pienet vesieläimet sukellettuna jopa 8 metrin syvyydestä.

Pesä: Kolot ja ihmisten rakentamat pöntöt.

Saalismäärä: 75 300 yksilöä vuonna 2004

Alli (Clangula hyemalis)

Suomen yli muuttopuuhissa lentävä monipukuinen arktisten alueiden kokosukeltaja.

Tuntomerkit: Lyhyt ja pyöreä, höyhenpukuaan usein vaihtava (aikuiset 3 kertaa, nuoret 5 kertaa vuodessa) yleensä päältä tumma ja alhaalta vaalea, päästään laikullinen lintu. Lyhyt ja paksu kaula ja nokka, koiraalla pitkä pyrstö.

Elinympäristö, levinneisyys ja liikkuminen: Pienet suolammet ja suuremmat tunturijärvet. Pesii Siperiassa ja Pohjois-Venäjän tundralla, ja löytyy harvalukuisena myös Lapista Utsjoen ja Enontekiön alueilla. Metsästysaikana tavataan myös sisämaan järvillä. Muuttoaikaan keväällä ja syksyllä Suomen läpi muuttaa päälle miljoona allia. Liikkuvat merellä veden lähellä, mantereen yllä jopa kilometrin korkeudessa.

Ravinto: Hyönteiset ja pienet selkärangattomat, pesimäaikana myös kasvikset.

Pesä: Ruohotuppaassa tai matalan pensaiston suojissa veden lähellä sijaitseva höyhenin vuorattu pesä.

Saalismäärä: 9 100 yksilöä vuonna 2004

Haahka (Somateria mollissima)

Merellinen, sisävesiltä harvemmin löytyvä Suomen suurin sukeltajasorsa. Koirashaahka on nimitykseltään kalkas.

Tuntomerkit: Pitkä, otsalle ulottuva jykevä nokka.

Elinympäristö, levinneisyys ja liikkuminen: Kivikkoiset saaret ja luodot lähellä vettä. Rannikkoalueilla runsas, paitsi itärajan merialueella ja Perämerellä harvemmin tavattava.

Ravinto: Pääasiassa sinisimpukat, myös muut kotilot ja äyriäiset.

Saalismäärä: 10 700 yksilöä vuonna 2004

Isokoskelo (Mergus merganser)

Tuntomerkit: Töyhtöpäinen lintu, jolla alaspäin kaareutuva nokka.

Elinympäristö, levinneisyys ja liikkuminen: Karurantaiset vedet rannikolla ja saaristossa, mutta tavataan koko maassa kunhan kirkkaita vesiä löytyy.

Ravinto: Kalat ja äyriäiset.

Pesä: Puunkolot, pöntöt, kivenkolot, rakennusten ja katajapensaiden alustat.

Saalismäärä: 9 200 yksilöä vuonna 2004

Tukkakoskelo (Mergus serrator)

Tuntomerkit: Isokoskelon tapainen, erona ylöspäin kaareutuva nokka ilman väkästä.

Elinympäristö, levinneisyys ja liikkuminen: Kirkasta vettä ympärilleen vaativa Pohjoisen ja ulkosaariston laji, mutta periaatteessa yleinen koko maassa.

Ravinto: Kalat ja äyriäiset.

Pesä: Kivien tai pensaiden alla.

Saalismäärä: 1 900 yksilöä vuonna 2004

Metsästymuodot

Metsästysaika: 20.8-31.12

Passitus: Ensin tietenkin katsellaan ympäristöä ja sitä myöden hyvä passitus paikka.passi paikka on hyvä tehdä sorsien lento reittian varteen tai jos on ruokkinut sorsia niin ruoka paikan välittömään läheisyyteen

Kuvastus: Kuvia kannattee olla n.5-15 niin sillä pääsee hyvin alkuun. Myöhemmin syksystä kun sorsat alkavat parveutua niin kuvien määrän voi nostaa jopa 50 tai enemmänkin. Kuvat kannattee sijoittaa passipaikasta n.10-20m päähän. Kuvat kannattee asetella yleensä passipaikan eteen näkyvälle paikalle. Kuvat kannattaa laittaa ”pieniin” parviin tai levittää tasaisesti passipaikan eteen n. 1m etäisyydelle toisista.. (jos kuvia laitta paljon liian pienelle alueelle, niin se kuvastaa pelokasta parvea, eikä houkuta sorsia)

Houkutus pillillä lisätään pyyntitehoa huomattavasti. Pilliä kannattee käyttää silloin kun sorsat on havaittu, tai tiedetään että niitä on lähistöllä.

Sorsanpyynnissä on suositeltavaa olla noutava koira mukana, koska sorsa on erittäin taitava piiloutuja, jos se jää haavakoksi.

Metsästys tapahtuu normaalisti haulikolla, ja suositeltava haulikoko alkusyksystä on 3,25- 3,5mm (rauta/sinkki). Loppusyksystä kannattee isontaa haulia n.3,5-4,0 mm (rauta/sinkki), koska loppusyksystä sorsan rasvakerros ja höyhenpuku on vahvempi kun alkusyksystä.

Vesilintuja ei saa ampua lyijyhaulilla, joten on käytettävä korvaavia hauleja elikkä sinkki, rauta, tina, vismunt, hevi-shot, tungsten, tss.