Lehtokurppa (Scolopax rusticola)
Suomessa lähinnä sivusaaliin asemassa oleva ”metsäkahlaaja”, Euroopassa arvostettu riistalintu.
Tuntomerkit: Ruskeankirjava, pyöreähkö ja lyhyehköt koivet, silmät niskassa.
Elinympäristö, levinneisyys ja liikkuminen: Paikkauskollinen. Lehtipuuvaltaiset metsät ja lehdot yleisesti, pesimiseen metsittyvät heinämaat ja rantaniityt, muuttoaikaan myös kuusipuuvaltaiset sekametsät. Tavataan Ylitornion ja Suomussalmen välisen rajan alapuolella. Olinpaikan tunnistaa ruokaa etsittäessä myllerretyistä sammaleista ja vanhoista lehdistä.
Ravinto: Lierot, madot, toukat, etanat ja muut kostean maan pikkueläimet sekä siemenet ja marjat.
Pesä: Kuivilla lehdillä ja sammalilla vuorattu pesä poterossa esim. pensaan juurella.
Saalismäärä: 3 200 yksilöä vuonna 2004
Lehtokurppajahti
Keski-Euroopassa jahtimiesten sekä kulinaristien arvostama lehtokurppa on meillä vähän metsästetty, pääasiassa muun jahdin yhteydessä saaliiksi joutuva suhteellisen suurikokoinen kuivemmissa paikoissa ja metsissäkin viihtyvä kahlaaja.
Lehtokurppa soveltuu hyvin metsästettäväksi seisovalla kanakoiralla. Tilanteitakin kurppajahdissa piisaa, koska linnut eivät paukuttelusta paljoa piittaa ja pakomatkat ovat lyhyitä.
Myös ylösajavan koiran kanssa kurppia pääsee jahtaamaan, kuten myös muutaman miehen ketjumetsästyksessä, mikä on hyvinkin jännittävää esimerkiksi kapeita peltojen reunustiheikköjä tai rantalepikoita kuljeskellen. Usein tiheä pusikkomainen ympäristö ja todella nopeat tilanteet tekevät kurpan tiputtamisesta haastavaa kokeneemmallekkin haulikkomiehelle.
Viimeisimmät kommentit