Metsäkauris (Capreolus capreolus)
Kaikille tuttu hiljattain pyyntilupavapaa lampaankokoinen Bambi.
Tuntomerkit: 90-130 cm pitkä, säkäkorkeudeltaan n. 70 cm ja painoltaan n. 30 kg. Kesällä punaruskea ja talvella harmahtava, siro ja sopusuhtainen riistaeläin. Uroksen erottaa naaraasta vaaleasta munuaisenmuotoisesta kuviosta persauksessa, jossa naaraalla on yläosa kolmiomainen ja alaosassa on myös sivulta erottuva tupsu.
Elinympäristö, levinneisyys ja liikkuminen: Kauris elää mieluimmin pirstaleisissa pelto- ja metsämaisemissa maanviljelysseuduilla. Levinneisyys on keskittynyt läntiseen Meri-Lappiin ja eteläiseen Suomeen, vaikka paikoittain kaurista löytyy melkein koko maasta.
Ravinto: Ruoho, heinät, oraat, varvut, terhot, lehvät, silmut ja juurekset. Talviruokinnan varassa runsaslumisina talvina.
Saalismäärä: yli 3000; määrät nousseet kantojen ja pyyntilupamenettelystä vapauttamisen myötä
Kauriinmetsästys
Kauriinmetsästys muuttui hiljan pyyntilupavapaaksi Suomessa. Kauriinmetsästyksestä tulee ensimmäisenä ainakin itselleni mieleen Robert DeNiro hiipimässä vuorilla kaurispukkien perässä elokuvassa Kauriinmetsästäjät. Jahtia voidaan harjoittaa kuitenkin monella eri tapaa. Naamioitumista pidetään kaurisjahdissa tärkeänä.
Väijyminen
Väijyntäjahdin kuviot ovat hyvin samantyyliset, kuin vahdittaessa valkohäntäpeuroja. Eläimiä kytätään ruokintapaikoilta, joilla ne on totutettu ruokailemaan tai vaihtoehtoisesti enemmänkin metsästykseksi miellettävästi maastossa kauriin kulkureiteiltä. Väijyyn kannattaa mennä tunti-pari ennen auringonnousua tai -laskua.
Väijypaikka – ehkä torni tai koppi – on hyvä laittaa 50-100 metrin päähän syöttö paikalta, joka on perustettu jo hyvissä ajoin alkusyksystä. Tarjolle kannattaa laittaa esim. juureksia, vihanneksia, hedelmiä, kauraa, apilaa tai säilörehua. Kaurista ammutaan mieluiten lapaan tai heti lavan taakse, alle sadalta metriltä.
Houkuttelu
Kauris on reviirieläin ja uroskauriit puolustavat kiivaasti reviireitään. Tämä tekee houkuttelusta sopivan keinon saada kauriit ampumahollille. Houkutteluvälineenä käytetään usein Buttolo-pilliä, joka on kuminen vingutin. Kuten missä tahansa houkuttelussa, tässäkin malttia on valttia, eikä Buttoloa kannata vingutella kuin terrieri puruleluaan. Ensimmäiset vingtukset kannattaa puristaa ilmoille esim. taskun sisältä. Kutsuääniä kannattaa päästellä harvakseltaan ja aluksi siis hyvinkin hiljaa. Buttolo kannattaa ottaa väijyyn mukaan.
Naakiminen
Kauriinmetsästyksen kuninkuuslaji on tietenkin metsästäminen hiipien. Metsästäjä tarvitsee taitoa ja paikallistuntemusta. Myös kauriiden suosimat paikat ja kulkureitit on oltava tiedossa.
Ihanteellinen sää on tietenkin tuuli ja sade, huonoin mahdollinen tyyni syysaamu, kun pakkanen on jäädyttänyt maan. Metsästäjä lähtee hiiviskelemään äänettömästi, välillä pysähdellen vastatuuleen kohti oletettuja kaurispaikkoja. Buttoloakin voi välillä vingautella. Kun kauriin onnistuu saamaan näkyviin, ampumatilanteessa ei kannata epäröidä vaan on toimittava nopeasti, aikaa ei ole paljoa.
Kaurista ajavalla koiralla
Kauriin ajokoirametsästys on mielenkiintoista ja tehokasta jahtia. Koiran säkäkorkeus ei saa ylittää 28 cm:ä ja suosittu kaurisajuri onkin mäyräkoira.
Passit kannattaa sijoittaa teille ja aukkojen laitoihin kauriiden kulkureiteille. Passimiesten on syytä olla erityisen varovaisia ja hyvin naamioituneita: kauris on ajossa ollessaan tarkkana. Tasaista juoksua tai pomppien etenevää kaurista voi yrittää pysäyttää viheltämällä.
Kauris kulkee yleensä reilusti n.100m koiran edellä. Tulosuuntaa ei välttämättä voikaan päätellä haukusta, koska kauris tekee koukkauksia ja ”ketunlenkkejä” koiraa hämätäkseen. Metsästyskauden lopulla kauriit ovat kuitenkin jo tottuneita koiriin ja alkavat usein kiertää ajossa kehää.
Ajosta kauriit kaadetaan haulikolla, noin nelimillisin haulein. Maksimi ampumamatka on 25 metriä. Paukku kannattaa yrittää sijoittaa kaulaan tai lapaan.