Hirvi (Alces alces)

Suomen suurin nisäkäs, jonka lihan kysyntä on uhannut hävittää lajin kokonaan.

Tuntomerkit: Neliömäinen ruho ja pitkät valkoiset jalat. Jykevä turpa, isot korvat ja uroksella komeat sarvet. Hirvi voi painaa jopa 700 kiloa. Uroksen ja naaraan erottaa takalistosta: naaraalla on enemmän valkeaa, ja valkea kiila nousee jalkovälistä peräaukon seutuville asti. Hirvenvasalla on kolmiomainen pää ja pitkä, pörröinen punertava säkäkarvoitus.

Elinympäristö, levinneisyys ja liikkuminen: Hirviä löytyy koko maasta. Toukokuun puolessavälissä syntyvät uudet vasat suojaiseen ja peitteiseen metsikköön, joka on huolella valittu jokavuotiseen käyttöön. Osa synnyttää talvilaitumille, osa siirtyy kesänviettopaikoille. Hirven kiima kestää elokuusta lokakuulle.

Ravinto: Lehtipuiden lehdet ja versot, tuore metsänaluskasvillisuus, nuori rehevä paju ja koivunvitsa, vesikasvit, viljelty heinä, männyn latvasilmut, haapojen ja pajujen oksat ja latvat.

Saalismäärä: n. 73 000 vuosittain

Hirvenmetsästys

Hirviä on tavattu Euroopassa jo esihistoriallisella ajalla. Luonnollisesti isoa eläintä on myös aina metsästetty ja se on ollut tavoiteltu saalis ei vähiten kokonsa vuoksi. Suomessa sitä on metsästetty aina, eli tuhansia vuosia.

Varhaisin pyyntimenetelmä hirvelle ja metsäpeuralle oli pyyntikuoppa. Hirviä ajettiin myös uimasilleen, jolloin ne oli helpompi tappaa veteen keihäin ja nuolin. Koiria on käytetty apuna jahdissa jo kivikaudella. Ns. hirvenhiihto eli hirven seuraaminen sitä upottavassa, mutta miehen kantavassa lumessa alkoi suksen keksimisen jälkeen eli arveltu on, että n. 2000 v ennen ajanlaskumme alkua.

Hirvijahdin historiaa Suomessa

Hirvenmetästystä on enemmän ja vähemmän säännelty lain ja asetuksin vuodesta 1442. Suomalaiset ovat kuitenkin hyödyntäneet hirviä laista pahemmin piittaamatta. Venäjän vallan alle juoduttua 1809 yleinen kanta oli, että vanhat Ruotsin lait eivät meitä koske ja koska venäläisillä ei suuremmin metsästysmääräyksiä ollut, se oli vapaata. Hirvikanta alkoikin rajusti vähetä 1830-luvulta alkaen ja metsästyksellä oli varmasti siihen suurin vaikutus. Hirvi rauhoitettiinkin 1868 ja sen kanta alkoi hitaasti elpyä, vaikka salametsästys on varmasti ollut hyvin yleistä. Pyynti sallittiin luvanvaraisena 1899-1922. Sekasortoisina vallankumouksen ja vapaussodan aikoina salametsästys oli erittäin yleistä. Hirvi rauhoitettiin jälleen täysin 1923-1933 väliseksi ajaksi.

Kaatolupia alettiin myöntää vähiinsä 1930-luvulla, mutta kasvuun kääntynyt kanta romahti uudelleen sotien aikana, valvonnan ollessa olematonta ja ruoastakin oli pulaa. Sotien jälkeen kanta elpyi vähiten tehometsätalouden jäljiltä syntyneistä valtavista taimikoista, jotka takasivat hirville ravintoa. 60-luvulla kanta alkoi taantua ja romahti taas 70-luvulle tultaessa. Syynä oli vääristyneet kanta-arviot ja epäonnistunut lupapolitiikka, joka keskittyi aikuisiin. Hirvi oli monin paikoin kokonaan rauhoitettu 70-luvun alussa.

Kannat alkoivat taas varovaisesti kasvamaan lupapolitiikan rassauksen tuloksena ja hirviä ammuttiin luvallisesti koko Suomessa vuodesta 1972. Keskittyminen vasoihin pisti kannankasvun vauhtiin, joka olikin erittäin voimallista aina 1980-luvun alkuun saakka. Hirvivahingot kasvoivat käsikkäin kannan kanssa. Niitä piti tappaa enemmän ja 1984 Maa- ja metsätalousministeriö määräsi riistanhoitopiireille vähimmäiskaatotavoitteet. Syksyllä 1984 lyötiinkin kaikki kaatoennätykset (68843) ja kanta saatiin tasapainoon.

Kaatomäärät pysyivät vakiosuurina 1985-92. Lihaa metsistä saatiin keskimäärin 6,8 tonnia vuodessa, kaatomäärät olivat 45000-54000 eläintä. 93-97 kanta supistui kovemman verotuksen seurauksena tilapäisesti. 2000-luvulla ollaan ammuttu jopa yli 80000 luvallista hirveä syksyssä ja kanta voi silti mainiosti.

Hirvijahti nykyisin

Ajoketjumetsästys: Metsästysmuoto jossa useampi hirviporukan jäsen kulkee rinnakkain tehden pieniä huutoja sekä lyödä keppejä yhteen. Ketjun pitäisi liikkua mahdollisimman tasaisesti kohti passimiehiä. Välien tulisi olla niin että näköyhteys molemmille puolille säilyisi. Olisi hyvä jos ajomiehiä olisi enemmän kuin passimiehiä. Hirven metsästyksessä pitää aina käyttää punaista liiviä sekä päähinettä. Hirviporukoilla on aina johtaja jonka sana on “laki” ja joka määrää mitä hirveä ammutaan.

Koiralla metsästäminen: Koiralla metsästellessä passilinjasta saadaan isompi, sekä sitä voidaan siirtää toiseen paikkaan koiran ilmoitettua hirven sijainti. Koiralla saadaan haravoitua laajempikin alue suhteellisen nopeasti, riippuen koirasta ja koiranohjaajasta. Tarkoituksena koiralla on saada hirvet pysähtymään seisontahaukkuun, jolloin koiranomistaja yrittää hiipiä haukulle sekä ampua määrätty hirvi. Haukulle menijä lähtee hiipimään yleensä tuulen alta, koska hirvellä on erittäin hyvä haju- ja kuuloaisti. Usein hirvi kuitenkin saa vihiä hiipivästä koiramiehestä ja lähtee karkuun. Näin passimies saa monesti mahdollisuuden ampua ketjuun tulevaa hirveä. Normaalisti hirvi säntää pakoon vastatuuleen, jotta se haistaisi ja kuulisi mitä edessä tapahtuu. Näin passiketjussa olevien pitäisi olla mahdollisimman hiljaa. Erityisesti harmaahirvikoira, laikarodut, jämptit sekä karhukoirat soveltuvat tähän metsästysmuotoon.

Vahtimalla metsästys: Tässä metsästysmuodossa metsästäjät väijyvät hirviä riistapeltojen tai ruokintapaikkojen läheisyydessä. Ampuma paikaksi valitaan torni, lava tai katos, joka on parimetriä maasta korkealla. Näin saadaa ammuttua turvallinen laukaus maatakohden, koska hirvikiväärin kuula voi lentää useita kilometrejä. Maastakin voidaan ampua, jolloin paremman paikan hakeminen käy hiipimällä. Laukaus tulisi suorittaa pellon laitaan, jotta ei aiheutettaisi korjaamattomalle sadolle lisää vahinkoja. Jos maanomistajalta on saatu lupa voidaan eläin toki ampua keskelle peltoa. Laukaus tulisi tehdä paikallaan olevaan hirveen sivusta päin, jotta se olisi tappava. Illan hämärtyessä tulisi käyttää valovoimaisia katselukiikareita oikean hirven tunnistamiseksi. Tappavankin laukauksen jälkeen hirvi voi juosta satoja metrejä metsään. Merkitse ampumapaikka ja yritä löytää selvää verijälkeä. Jos verta on ampumapaikalla runsaasti voit seurata jäljen vieressä 50-70m. Ampumisesta tulee ilmoittaa seurueen muille jäsenille sekä kertoa hirven mahdollinen lähtö suunta. Haavoittuneen hirven jäljestämisessä tulee käyttää koiraa. Aina metsälle lähdettäessä tulee ilmoittaa jahtiporukan johtajalle.

Metsästys tapahtuu: Kiväärillä. Vaihtoehtoja kaliiberin suhteen on useita. 308 on perus ase, joka käy sekä linnulle että hirville. Panokset ovat halpoja ja niitä on saatavilla runsaasti erilaisia. Toinen perus kaliiberi hirvelle on 30-06. Aseliikkeissä osaavat neuvoa mikä kaliberi on sinulle sopiva. Kesällä kannatta harjoitella säännöllisesti ampumaradalla paikallaan olevaa hirveä, sekä liikkuvaa. Tästä saa perusvarmuuden syksyn jahtiin. Aseen käsittely kannattaa harjoitella huolellisesti, että vältyttäisiin suuremmilta onnettomuuksilta.