Karhu (Ursus arctos)
Suomessa alusta lähtien kunnioitettu ja tavoiteltu riistaeläin, jonka kaataja sai osakseen mainetta ja kunniaa. Nukkuu talviunta loka-marraskuusta jopa vapulle asti riippuen lumen lähdöstä.
Tuntomerkit: Suomessa ruskeakarhun turkki on useimmiten ruskea tai ruskean harmahtava, myös mustanpuhuvia löytyy. 135-250 cm pitkä 80-300 kg painava kookas ja raskastekoinen eläin, jolla on töpöhäntä ja pienet pyöretä pystyt korvat. Urokset suurempia kuin naaraat.
Elinympäristö, levinneisyys ja liikkuminen: Elinpiiri emokarhuilla on muutaman sadan neliökilometrin alueella, kun taas urokset liikkuvat satojakin kilometrejä pienessä ajassa jopa 1000 neliökilometrin säteellä. Liikkuminen tapahtuu lähinnä yöaikaan ja hämärässä normaalivauhtia, mutta myös nopea laukka, uinti ja kiipeily onnistuvat otsolta. Karhuja löytyy Suomesta koko maasta lukuunottamatta pohjoisinta tunturilappia ja lounaisosaa. Eniten mesikämmeniä tapaa idässä, ja pikkuhiljaa enemmän myös sisämaassa.
Ravinto: Monipuolista: syö hirviä, poroja, karjaeläimiä, haaskoja, toukkia, muurahaisia ja niiden pesiä,marjoja, hunajaa, viljaa, kaloja, lintuja ja juuria. Tappaa saaliinsa kynsintää ja raatelua sisältävän kamppailun jälkeen niskan/kaulan alueen puremalla ja vääntämällä niskat nurin. Karhu säilöö ja usein vartioi haaskaansa.
Pesä: Talvella onkalo puun juuriston, kaatuneen puun latvuston tai kuusen alimpien oksien alla. Sijaitsee mahdollisesti myös kivikossa tai kallioluolassa, kaivettuna muurahaispesään tai hiekkaiseen maahan.
Saalismäärä: 68-100 yksilöä / vuosi + poliisin poliisilain nojalla lopettamat yksilöt. Poronhoitoalueella ns. joustavan kiintiön mukaan metsästysoikeuden omaava henkilö saa ampua karhun ilman erityislupaa.
Karhun metsästys
Karhunpyynti ei ole enää niin monimuotoista kuin ennen. Rauta- ja loukkupyynti on kielletty, kuten myös pesältä ampuminen. Myöskään minkäänlaista haaskaa tai ravintohoukutinta ei saa enää karhunpyynnissä käyttää. Kaikista kovin ja miehekkäin pyyntimuoto keväinen karhunhiihto on sekin kielletty.
Karhunkaadossa alkaa jo olla arvoistaan glooriaa, kun hiihtää sen perässä ensin vuorokausitolkulla 12 tunnin rupeamia, ehkä viikonkin yhteen soittoon.
…Karhun laukka muuttui nykiväksi; laukkahypyt tulivat väkivaltaisiksi ja eteneminen ruhjovaksi; hanki upotti yhä enemmän petoa. Karhunkaataja näki pedon pian edessään muutaman sadan metrin päässä. Hän sauvoi kaikin voimin. Välimatka lyheni, hän oli jo melkein karhun rinnalla tiheikössä. Silloin karhu muutti äkkiä suuntaansa ja lähti takaisin kohti Koukkutunturia. Mutta Alpi sieppasi kiväärin käteensä, nosti sen huohottaen poskelleen, otti karhun tähtäimeen ja laukaisi. Karhu tuuskahti kesken laukka-askeleen maahan. Hanki murtui sen ruhon alta laajalta alueelta. Parin potkaisun jälkeen sen jäsenet veltostuivat. Pitkä juoksu oli loppunut.
– Arto Paasilinna: Karhunkaataja Ikä-Alpi, 1964
Poronhoitoalueella on käytössä yhteislupakäytäntö ja jahti toimii ”keskeytys”-periaatteella. Eli alueen kiintiön puitteissä kuka tahansa (esim. MH:lta luvan ostanut) voi ampua alueen kiintiöön karhun ilman erillistä pyyntilupamenettelyä ja jahtia voi harjoittaa niin kauan, kunnes alueen kiintiö on saatu täyteen. Muualla maassa MMM määrittelee riistanhoitopiirien alueille lupakiintiöt, joiden puitteissa piiri voi anomuksesta lupia myöntää. Pyynti tapahtuu kuitenkin pääsääntöisesti riistanhoitoyhdistyskohtaisilla yhteisluvilla. Tämän lisäksi MMM myöntää joissakin tapauksissa lupia ns. häirikkökarhujen ampumiseen. Myös poliisi voi poliisilain voimin kaataa/organisoida karhun kaatamisen.
Karhua metsästetään pienellä porukalla koiran avulla tai vahtimalla lavalta. Koirajahdissa karhulle pelaava koira lasketaan yöjäljelle tai hakemaan alueelta, jossa karhun tiedetään olevan. Koira etsii karhun, ilmaisee sen haukulla ja tarkoitus olisi, että pitää sen myös paikoillaan. Koiramies voi tällöin yrittää lähestyä tilannetta tuulen alapuolelta. Karhulla on erittäin hyvät aistit ja se on normaalisti hyvin ihmisarka, joten haukulle täytyy yrittää erityisen varovaisesti. Jalkineiden päälle kannattaa vetää paksut sukat tai edetä sukkasillaan. Mahdolliset muut jahtimiehet esim. odottelevat sopivissa passipaikoissa mahdollisesti pakenevaa karhua. Karhu on kuitenkin fysiikkansa puolesta verrattuna koiraan ja mieheen nähden lisäksi myös aisteiltaan ylivertainen, että jahti käytännössä on aina erittäin vaikeaa. Karhua on mahdollista myös väijyä passista ns. karhulavalta. Nykyään ei saa käyttää minkäänlaista ravintohoukutinta, niin perinteinen kaurapelloista vahtiminenkin on kiellettyä ja väijyminen saattaa tuottaa tulosta vain tiheän kannan alueilla niiden kulkureiteiltä.
Karhun lihassa voi olla vaarallista Trikiini-loismatoa. Trikiinit kuolevat lihasta yli 78 asteen lämpötilassa 20 minuutissa ja vastaavasti kuukaudessa 18 asteen pakkasessa.
Viimeisimmät kommentit