Ilves

Ilves (Lynx lynx)

Suomen ainoa luonnonvarainen notkea, liikkuessaan äänetön ja pimeässä näkevä kissaeläin.

Tuntomerkit: Pituus 70-140 cm ja paino 8-25 kg, urokset naaraita kookkaampia. Kesällä punertava ja talvella harmaanvalkea, mustien/ruskeiden pilkkujen ja juovien värittämä turkki, jossa tupsupäiset vaaleakarvaiset korvat ja mustakärkinen häntä.

Elinympäristö, levinneisyys ja liikkuminen: Ilveksiä tavataan koko Suomessa. Ilves suosii vaikeakulkuista mäkistä kallio- ja louhikkomaastoa, jossa sen alue vaihtelee 100-1000 km2:iin. Uroksen elinpiiri on isompi ja asuttaa mahdollisesti useampia naaraita. Ilves liikkuu lähinnä hämärään aikaan, mutta myös päivisin. Ravi ja laukkatahti ovat molemmat mahdollisia, mutta ilves väsyy niissä nopeasti, ja liikkuukin tavallisesti käyden. Saalista jahdataan usein loikkimalla muutamaan otteeseen.

Ravinto: Lihansyöjä: syö kaikkea pienjyrsijöistä valkohäntäpeuraan, pitää jäniksen ja poron lihasta. Saaliissa on useimmiten siisti purema kaulassa. Talvella huonojen hampaiden takia ilves ei pysty syömään koko eläintä jäätymisen vuoksi.

Pesä: Louhikossa, lohkareen alla, kallioluolassa tai puunjuuriston alaisessa käytävässä.

Saalismäärä: 37-84 yksilöä vuosittain; saalismäärät kasvussa

Ilveksen metsästys

Ilveksen riistanhoitopiirikohtaiset lupakiintiöt määrittää MMM. Yhdistykset voivat lupia piiristä sitten anoa.

Käytännössä metsästys menee nykyään yleisimmin niin ,että autolla ajellaan ensin metsäautoteitä kunnes törmätään tuoreisiin jälkiin. Tämän jälkeen pyritään ajelemalla ympyrää määrittämään ilveksen sijainti. Jalan tai suksipelissä kierrosta pienennetään, jonka jälkeen alueen ympäristöön mahdollisille poistumisreiteille asetetaan passit ja ajomies/miehet lähtevät jäljelle.

Ilveksen metsästyksessä voi käyttää apuna myös koiraa.