Riekko (Lagopus lagopus)
Tätä peräpohjolan maakuntalintua saa pyytää pitemmällä metsästysajalla Enontekiön, Utsjoen ja Inarin alueella myös myyntiin ja ansoilla.
Tuntomerkit: Valkoinen vatsa ja siivet, talvisin kokovalkoinen. Riekon ääntely tunnetaan kopeekoista ja perkeleistä: ko-pek, ko-pek, ko-pek, po-pek-pek-pek-pek-perrrrrrrr. Kana ääntelee lempeämmin njaa-njaa-njaa.
Elinympäristö, levinneisyys ja liikkuminen: Suot, soiden ja korpien laitamat, puronvarsitiheiköt ja tunturikoivikot, etelässä myös hakkuuaukkojen vesakot ja muut pusikot. Karttaa lehtipuustoa ruskan aikaan ja siirtyy mäntyrämeille, harvakasvuisille havumetsille ja mäntytaimikoille. Pohjoisessa riekot siirtyvät talveksi tunturiin. Riekkokannat ovat keskittyneitä pohjoiseen Pori-Jyväskylä-Joensuu -akselin yläpuolelle, mutta kattavat noin ¾ Suomesta. Etelän suoalueilla elää vanhojen kantojen jälkeläisiä.
Ravinto: Silmut, oksat, lehdet ja marjat; poikaset syövät hyönteisiä.
Pesä: Maassa varpujen ja oksien suojassa.
Saalismäärä: 85 000 vuosittain, parhaimmillaan yli 100 000
Metsästys tapoja
Seisova koira apuna: Seisovan koiran työtapa on mukavaa katseltavaa. Riekkoparven löydettyä koira jää seisomaan paikalleen. Lumipukuun sonnustautunut metsästäjä hiihtää lähemmäksi ja ampuu riekon niiden pyrkiessä pakoon. Lumenaikaan riekko luottaa vitivalkoiseen suojaväriinsä. Tästä syystä metsästäjä onnistuu usein lähestymään riekkoa ampumaetäisyydelle.
Viimeisimmät kommentit