Varis (Corvus corone cornix)
Tuntomerkit: Variksen pituus on noin 47 cm, ja se painaa noin puoli kiloa. Sen höyhenpeite on suurimmaksi osaksi tuhkanharmaa lukuun ottamatta kiiltävänmustaa päätä, kurkkua, nilkkaa, siipiä ja pyrstöä. Nokka ja jalat ovat mustat. Sukupuolet ovat samannäköiset. Variksen käheä, hieman värisevä rääkyntä on yleisesti tunnettu. Varikset ovat älykkäitä lintuja.
Elinympäristö, levinneisyys ja liikkuminen: Varis elää Pohjois-Euraasiassa, Keski- ja Itä-Euroopassa ja Länsi-Aasiassa. Variksen levinneisyysalue rajautuu itä- ja länsisuunnassa nokivariksen levinneisysalueeseen. Euroopassa raja kulkee Pohjois-Schleswigistä Lyypekinlahden kautta Elben keskijuoksulle ja jatkuu sitten Elbeä ja Moldauta pitkin Alpeille. Rajan pohjois-, itä- ja eteläpuolella elää tavallinen varis. Lisäksi varis elää Irlannissa ja Pohjois-Skotlannissa. Afrikassa varista esiintyy myös Egyptissä Niilin varrella.
Levinneisyysalueensa eteläosissa varis on paikkalintu, pohjoisosissa, kuten Suomessa, osittaismuuttaja. Varis on luultavasti elänyt luonnontilaisessa Suomessa vain järvien ja meren saaristoissa, ennen kuin se on ihmisen toimintaa hyödyntäen levinnyt koko maahan viljelmien ja asutuskeskusten liepeille.
Suomessa pesii 200 000–300 000 varisparia.
Ravinto: Varis on kaikkiruokainen. Se syö jätteitä, raatoja, viljaa ynnä muuta. Saaristossa se syö vesilintujen ja lokkien pesistä munia ja poikasia. Varis osaa rikkoa nilviäisten ja rapujen kuoret lentämällä ensin korkealle ja pudottamalla sitten ruoan kalliolle.[3] Varis on oppinut hyödyntämään kaatopaikkoja ja etsimään tienvarsilta auton alle jääneitä eläimiä ja muuta syötävää.
Kaupunkiympäristössä elävillä variksilla esiintyy siipien kyynärsulkien kehityshäiriötä, ja niiden siipien kantokyky on heikentynyt tai pahimmassa tapuksessa ne ovat lentokyvyttömiä. Vioittuneet siivet ovat usein mustavalkoisen kirjavat. Häiriön uskotaan aiheutuvan yksipuolisesta ravinnosta, nimenomaan liiasta vaaleasta leivästä. Asiasta ei kuitenkaan ole varmoja todisteita.
Pesä: Naaras rakentaa pesän kuivista oksista, maasta ja savesta havupuun tai harvoin lehtipuun latvaan. Ulkosaaristossa pesät sijaitsevat matalissa pensaissa tai katajissa, usein myös maassa. Pesämaljassa on pehmusteina esimerkiksi höyheniä, karvoja, kankaanpaloja. Varis tekee joka vuosi uuden pesän, ja vanhoja pesiä hyödyntävät muut lintulajit.
Varis munii huhti-toukokuussa. Etelä-Suomessa muninta voi alkaa jo maaliskuun lopussa. Munia on 3–6, keskimäärin 4,6, ja ne ovat vihreitä ja ruskeapilkkuisia. Yleensä vain naaras hautoo niitä 18–19 vrk, ja koiras vahtii sillä aikaa pesän lähettyvillä. Poikaset kuoriutuvat eri päivinä. Molemmat emot ruokkivat poikasiaan venyvästä kurkkupussista oksentamallaan ravinnolla. Poikaset pysyvät pesässä 31–32 vrk. Varikset ovat sukukypsiä kaksivuotiaina eli kolmantena kalenterivuonna syntymästään.
Talvehtiminen: Suomessa sekä muuttavien että talvehtivien varisten osuus on suuri. Varikset muuttavat lokakuussa, mutta Itämeri ohjaa eri alueiden varikset eri muuttoreiteille ja talvehtimisalueille. Länsi-Suomen varikset muuttavat Ahvenanmaan kautta Etelä-Ruotsiin, Tanskaan ja Pohjanmeren maihin. Itä-Suomen varikset taas ylittävät Suomenlahden ja vaeltavat Itämeren itäpuolta Puolaan ja Saksaan. Linnut palaavat samoja reittejä maalis-huhtikuussa.
Pesimäajan ulkopuolella varikset muodostavat suuria parvia, joissa voi olla kymmeniä, satoja tai jopa tuhat lintua. Nuoret ja ilman pesimäpiiriä jäänet varikset liikkuvat myös kesäisin parvissa. Talviparvet hakevat ruokaa kaatopaikoilta ja satamista ja hajaantuvat omakotitalojen ja maatilojen tunkioille. Ihmisen tarjoamien ravinnonlähteiden ansiosta varis voi talvehtia Suomessa.
Variksen metsästys
Metsästysaika: Oulun, Kainuun ja Lapin riistanhoitopiirien alueella variksia ei saa ampua pesimä- eli rauhoitusaikana (1.5. – 31.7), Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan riistanhoitopiirien alueella aika on 1.4.–31.7. muualla maassa 10.3.–31.7. Muina aikoina variksen ja harakan ampuminen on sallittua maanomistajalle tai metsästysoikeuden haltijalle.
Passitus: Tutki ja seuraile missä varikset liikkuvat, silloin tiedät mihin laitat kojun pystyyn. Huuhkajaa kannattaa käyttää houkuttimena erityisesti keväällä, jolloin se on erityisen tehokasta. Muulloin olisi suositeltavaa käyttää variskuvia sekä haaskaa.
Huuhkajan käyttö: Huuhkajan toimimista houkuttimena voidaan parantaa kotikonstein. Huuhkajassa tulee olla riittävästi höyheniä ja sillä on hyvä olla suuret punaiset/oranssit silmät. Jahtiin lähdetään jo aamuyöstä. Näin huuhkaja saadaan paikalleen ennen varisten heräämistä. Huuhkaja kiinnitetään pitkän puunrungon päähän ja laitetaan nojaamaan muihin puihin mahdollisimman näkyvälle paikalle, pitkä onkivapa ajaa myös saman asian. Huuhkaja tulisi saada n.5-10 metrin korkeuteen.
Haaska: Kun teet haaskaa on kala varikselle kaikista suurin houkutin, sijoita haaskamateriaali riittävän lähelle kojuasi, jotta ampumamatka pysyy hyvänä.
Kuvat ja pillitys: Variksen kuvien ja varispillin käyttäminen on järkevää hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi. Kuvat tulee olla huuhkajaa korkeammalla. Varispillin käyttöä on syytä harjoitella. Variskasetti on myös tehokas tapa, tämän käyttö tosin on kiellettyä ilman riistanhoitopiirin lupaa.
Aamulento: 04.00-08.00
Lepopuut: Varis liikkuu ruoan haussa pääosin aamulla ja illalla. Keskipäivällä sen tavoittaa lepäilemästä havupuun oksilta.
Iltalento: 14:00-18.00
Metsästys tapahtuu: Normaalisti haulikolla, suositeltava haulikoko: 2,7-3,00
Viimeisimmät kommentit