Supikoira

Supikoira (Nyctereutes procyonoides)

Ensin tavattu Suomessa 1939. Venäläisten siirtoistutuksista alunperin levittäytynyt supikoirakanta alkoi kasvamaan 1970-luvulla. Aiemmin supikoira oli tavoiteltua turkisriistaa, mutta nykyisellään pyynti on lähinnä riistanhoitoa. Tyhmänrohkea eläin, joka ei pelkää uhitella koiralle. Tekeytyy kuolleeksi viimeisenä keinonaan.

Tuntomerkit: Noin 3-12 kiloa, 45-80 cm pitkä, yleisväriltä harmaanruskea turkki, lyhyet jalat. Naamiomainen kasvoväritys, jossa on tummat posket ja harmaat kuonon yläpinta, poskiparran ulkoreunat ja korvien sisäpuoli.

Elinympäristö, levinneisyys ja liikkuminen: Elinympäristönä ovat lehtomaiset metsät, vesistöjen rantavyöhykkeet, peltojen ja niittyjen reunamaastot, tavataan mahdollisesti myös korpimailla. Ei viihdy laajoilla aukeilla ja yhtenäisillä havumetsäalueilla. Levinneisyys Suomessa ulottuu etelästä Rovaniemeen asti, vaikka yksittäisiä supikoiria löytyy myös napapiirin yläpuolelta. Vaikka supikoira voi vaeltaa jopa 80 km, elinpiiri on useimmiten 1-12 km ja se levittäytyy uusille elinalueille tehokkaasti. Päivät makoiltuaan supikoira liikkuu verkkaisesti yöhämärissä 2-20 km per vuorokausi (talvella mahdollisesti vähemmän; lumen paljoudessa vaipuu horrokseen eikä liiku) koluten kulkemansa alueet tarkasti läpi. Supikoiran saa juosten kiinni.

Ravinto: Kaikkiruokainen keräilijä: syö pikkunisäkkäitä, sammakoita, linnun poikasia, munia ja hyönteisiä, sekä syys- ja talviaikaan erityisesti marjat, viljat, jättet ja raadot.

Pesä: Osaa kaivaa pesän itsekin, mutta hyödyntää myös ladonalusia ja vanhoja ketun- tai mäyränluolia, joista sulkee ylimääräiset suuaukot. Penikoi usein toiseen pesään, joka löytyy esim. puiden juuristojen, mättäiden tai kivien alla olevissa onkaloissa. Käymälä pesän läheisyydessä maakuopassa tai laakean kiven päällä.

Saalismäärä: yli 100 000 yksilöä / vuosi

Supikoiran metsästys

Metsästys aika:

Loukkupyynti

Yleisimpiä loukkumalleja supikoiran pyynnissä käytetään: raskas laudasta tai puusta valmistettu ns. norjalaismallinen kettuloukku, tai tarhaverkosta valmistettu loukku. Todella suosittuna käytetään myös ns. Kanu-loukku.

Näissä loukussa laukaisumekanismina perustuu astinlautaan tai syöttiin, koskemiseen/liikuttamiseen, jolloin laukaisemena voi toimia esim. rotan- tai hiirennakki tai jokin muu systeemi.

HUOM!! Loukut pitää käydäkatsomasa kerran vuorokaudessa, jotan ne kannattaa laittaa pyyntiin lähistölle.

Tappavia rautoja voi virittää kauvemmaksikkiin, koska sielä eläin ei jää kärsimään.

Pyyntilaitteiden sijoittaminen

Pyyntilaitteet kannattaa sijoittaa semmoisiin paikkoihin missä Supikoiria on näkynyt tai sitten sen oletetuille kulkureiteille. Hyviä paikkoja ovat esim. peltojen reuna-alueet, latojen aluset, metsäkannakset,metsäsaarekkeet, ojien- ja vesistöjen rannat.

Syötit

HUOM!! Elävän syötin käyttö on ehdottomasti kiellettyä.

Syöttinä käytetään normaalisti: liha, teurasjätteet yms ja kala. Hyvä tyyli loukulla pyydettäessä on sirotella loukkuun viljanjyviä jyrsijöiden paikalle saamiseksi, koska ne lisäävät myös pyyntitehoa ja houkuttelevat paikalle supikoiria.

Supikoira on kaikkiruokainen, ja se ei ole tarkka syötin tuoreudesta.

Loukulla käydessä kannattaa aina muistaa, että ihmishajua kannattaa yrittää minimoida loukulla, niin pääsee parempiin tuloksiin.

Supikoiran luolametsästys

Supikoirat jotka asustavat maan alla, tai ovat menneet pakoon metsästäjää luoliin, niin niitä metsästetään luolakoirien avulla.

Tähän taitolajiin vihkiytyneet metsästäjät kiertelevät seutukunnan tunnettuja pesäpaikkoja ja luolastoja saaliin toivossa.

Samassa luolassa saattaa jopa asustella useampiakin supikoiria, joten useamman saaliin saattaa saada samasta luolasta.
Jahdin kulku

Luolakoirina voi käyttää esim. kettuterrieriä, saksanmetsästysterrieriä, jackrusselin terrieriä tai mäyräkoiraa. Supikoira ahdistetaan luolaan, ladon alle tai muuten tiedossa olevaan paikkaan. Sen jälkeen metsästäjät menevät haulikkoineen passiin saaliin oletetuille tulo paikoille. Tämän jälkeen koira päästetään luolaan tai sinne missä supikoira piileskelee. Jos koira löytää saaliin se ilmaisee sen haukkumalla. Supikoita pakenee toisinaan luolasta heti, kun koira alkaa haukkumaan sitä, ja silloin passimiehen pitää olla valppaana.

Heti ensikontaktin jälkeen koiran pitäisi tulla ottamaan yhteyttä metsästäjään. Silloin kun koira tulee ylös, niin saalis yrittää tulla ulos ”piilostansa” jotakin toista reittiä. Tällöin passimiesten pitää olla hereillä.

Jos koira jää haukkumaan pitkäksi aikaa paikalleen, pitää alkaa kaivamaan haukun kohdalta. Kaivamista täytyy jatkaa luolaan asti missä koira haukkuu. Kun ollaan loppuvaiheessa ja ollaan jo saatu reikä luolaan, kannattaa silloin olla varovainen, ettei vahingoita koiraa, ja samoin pitää olla todella varovainen lopetuslaukausta tehdessäkin. Jos supi on mennyt sellaiseen piiloon, että sitä ei nähdä, niin silloin kannattaa yrittää vetää supikoira lenkkipäisellä kepillä ammuttavaksi siten, että kepin päässä olevan vaijerilenkin pyörittää eläimen karvoihin/raajoihin kiinni. Koirakin saattaa joissain tapauksissa vetää saaliseläimen ulos luolasta.

Mitä ja milloin maan alta löytää?

Supikoirat makaavat valoisimman ajan, usein luolissaan. Niillä on ”tunkio” jossain pesän lähettyvillä, minne ne käyvät tekemässä tarpeensa, mitä ne eivät peitä.

Keinoluola metsästys paikaksi

Huolella hyvään paikkaan rakennettu keinoluola voi muodostua erittäin tehokkaaksi pyyntipaikaksi ja rakennelman voi tehdä myös sellaiseksi, että se tarjoaa hyvät olosuhteet koirankoulutukseen. Se houkuttelee suoja- ja pesäpaikkoja etsiviä supikoiria puoleensa. Hyviä paikkoja ovat pienpetojen kulkureitit: peltojen ympäristöt, metsäkannakset, vanhat rakennukset ja ladot.

Keinoluolan rakentamisen rinteeseen poistaa sadevesiongelmat. Luolan voi rakentaa maan alle tai päälle monista erilaisista elementeistä, esim. betoniputkesta, muovisista viemäriputkista, laudoista, rummuista, tai vaikka vanhaan kiviaitaan.

Kun rakennetaan luolastoa, niin nyrkkisääntönä kannattanee käyttää sitä että luolastoja kannattaa olla ainakin kaksi, sisähalkaisijaltaan noin 25 cm:n kokoinen ja pituudeltaan pitää olla vähintään kuusi metriä. Käytäviin kannattanee tehdä mutkia vetoisuuden vähentämiseksi, ja valmiita luukkuja pintaan (pakoaukoiksi), sekä suille peittolevyjä mielen mukaan, että pakosuunnat saadaan kontrolloitua tai pakeneminen estettyä kokonaan. Käytävän suille kannattanee laittaa hienoa hiekkaa jälkien tasaamiseen.

Tekoluolan pesäosasta on tehtävä vähintään 60 cm leveä. Pohjalle kannattanee tehdä kaivuutyöt estävä verkko, sekä viihtyisyyden ja pienjyrsijöitä houkuttelevan efektin vuoksi myös heiniä ja viljansiemeniä. Käytävän suu kannattaa ehdottomasti jättää noin 30-40 senttiä pesäosan pohjan yläpuolelle vetoisuuden vähentämiseksi ja viihtyisyyden parantamiseksi. Katolle kannattanee rakentaa valmiiksi karkoittamiseen sopivan rämistimen / rassiaukon. Esimerkiksi betonirenkaita voi hyödyntää tässä hyvin.

Supikoiraa jäljittämällä/pysäyttävällä koiralla

Metsästyskoiraa käytetään monesti supikoiran jäljen perässä, koska se ottaa nopeasti supin kiinni. Tämän takia supikoiran metsästys sellaisilla alueilla missä niitä on runsaasti, on todella mielenkiintoista.

Lumen ollessa maassa supikoiria voidaan jäljittää ilman koiraakin. Lumettomana aikana hyvä koira löytää supikoirat maastosta helposti. Se pitää eläimen paikoillaan ja ilmaisee paikan haukumalla. Tällöin se on helppo käydä lopettamassa esimerkiksi pienoispistoolilla tai haulikolla.