Metsäjänis ja rusakko

Metsäjänis (Lepus timidus)

Tehokkaasti lisääntyvä ja ehkä metsästetyin riistaeläinlaji. Tauti vie liikakannat pois.

Tuntomerkit: 2,5-4 kg painava ruskehtavan harmaa (talvella valkoinen mustilla korvankärjillä) ei-mustahäntäinen riistaeläin. Eroaa rusakosta pienemmällä koollaan ja lyhemmillä korvillaan: eteenpäin taitettuina ne eivät ylety kuonoon asti.

Elinympäristö, levinneisyys ja liikkuminen: Metsäjänis pitää kuusivaltaisista metsistä, metsän ja suon tai muun aukion reunuksista ja rantapusikoista. Maattuaan päivän suojaisessa paikassa se loikkii hämärän tullen ruoanhakuun. Löytyy koko maasta.

Ravinto: Mänty ja kataja, kesäisin ruohot ja heinät, talvella ja keväisin varvut, lehtipuiden oksat ja kuori.

Saalismäärä: reilu 200 000 vuosittain

Rusakko (Lepus europaeus)

Metsäjäniksen jälkeen Suomeen itärajan tuolta puolen tullut riistalaji. Venäjän ylimystön metsästysharrastuksesta tullut liikanimi ”ryssänjänis”.

Tuntomerkit: Metsäjänistä suurempi ja pidempi, 4-5 kg painava. Kesällä kellertävän harmaanruskea ja talvella harmaampi turkki, jossa metsäjänistä pidempi, päältä musta häntä ja pidemmät kuonon yli yltävät korvat.

Elinympäristö, levinneisyys ja liikkuminen: Paikkauskollinen, koko ikänsä muutaman neliökilometrin alueella elävä viljelysseuduilla, pelloilla, pellonlaitamilla ja urbaaneissa ympäristöissä viihtyvä riistaeläin. Tavataan Oulu-Kemi-Kajaani-Joensuu -linjan eteläpuolella.

Ravinto: Heinät ja korret, lumen tullen omenapuut ja koristepensaat.

Saalismäärä: keskimäärin 65 000 yksilöä kaudessa

Jäniksen Metsästys

Ajankohta

Jäniksen metsästys on suomessa jahtimuodoista suosituin, ja se tapahtuu yleisimmin ajavalla koiralla.

Jäniksen metsästystyksellä on pitkä jahtiaika, ja sitä on runsaasti koko maassa.

Jahti on ajavalla koiralla tiivistettävissä seuraavasti: koira etsii yöllisiltä jäljiltä jäniksen makuun, kun löytää sen niin tapahtuu ”ylösotto” eli laittaa sen liikkelle ja lähtee ajamaan haukkuen. Ajon ollessa käynnissä, niin metsästäjä menee passiin jäniksen oletetulle kulkureitille ja jää siinä odottamaan jäniksen tuloa. Jänis pyrkii usein palaamaan lähtöpaikan maisemiin, mitä metsästäjä hyödyntää passipaikan valinnassa.

Mistä ja milloin pitkäkorva löytyy?

Metsäjänis / rusakko suosii usein erinlaisia pellon reunoissa olevia tiheköitä, nuorta metsää, pensaikoita, metsäsaarekkeita, ojanpenkareita jossa on pitkää heinää, ja jopa ojien pohjalla. Ja kaikkia sellaisia paikkoja mistä se saa suojaa.

Jänismetsälle on syytä lähteä jo aamuvarhain. Paras keli sulan maan aikaan on tyyni, pilvinen ja hieman kostea. Lumikelissä on huomattu, että parhaisiin tuloksiin päästään siinä alle 15 asteen pakkasessa. Lunta ei tietenkään saa olla koiralle liikaa. Suojien jälkeiset pienie hanget ovat kovia tassuille, joten silloin kannattee miettiä kannattaako metsälle mennä. Sateeseen (varsinkaan rankkaan) tai sen jälkeen jahtiin ei kannata lähteä, koska jäniksen hajut on ”pyyhkiytynyt” pois. Talvella jos on tullut vain pieni lumisade kuuro niin se ei vielä hirveästi koiraa haittaa.

Koiran työskentely ja ajaminen

Ajavia koiria on kahdentyyppisiä: On olemassa jälkitarkkoja koiria jotka menevät kuono melkein maassa ja nuuskuttavat tarkasti jäniksen kulkureittiä ml.paluuperät ja sivuhypyt. Sitten toiset jotka ovat ilmavainuisia koiria, jotka juoksevat pää pystyssä suurpiirteistä jälkeä seuraten.

Ajavaa koiraa kutsutaan tiukaksi, kun se antaa ääntä (siis haukkuu) jänistä ajaessa yhtäsoittosesti.

Löysä koira saattaa vastaavasti haukkuu myös yöjälkiäkin ja haukkuu hukallakin eli kun on kadottanutkin jäljellä.

Pientä hakulöysyyttä kutsutaan herättelyksi, kun koira haukkuu seuratessa yöllisiä jälkiä ennen kuin on saanut jänistä liikkeelle.

Kaikkien luulevat että, koira haistaa jäniksen käpälistä maahan jäänyttä jälkeä, se on harhaluulo. Koira haistaa maastoon jäänyttä hajua mikä on jäänyt, kasvillisuuteen hengityksestä ja eläimen ominaishajusta hajuvana, on hajut minkkä koira vainuaa.

Yleisesti jänismetsällä käytetään haulikkoa, ja suositeltava haulikoko on 3,0-3,5mm.