Ahma

Ahma (Gulo gulo)

Ahma on suurin Suomen näätäeläimistä, ja sillä on erinomaiset hajuaisti, kuulo ja näkö.

Tuntomerkit: Aikuisena 70-95 cm pitkä ja 10.25 kg painava tummanruskea, pitkäturkkinen näätäeläin. Poskilla, otsalla ja kupeilla olevat juovat ovat vaaleampaa, kellanruskeaa tai valkoista karvaa, ja vatsa, selkä, raajat, häntä ja kuono ovat silmiin asti mustat. Ahmalla on vahva purukalusto, leuat ja niska. Suurissa käpälissä on valkoiset, käyrät ja terävät kynnet. Urosahma on kookkaampi kuin naaras.

Elinympäristö, levinneisyys ja liikkuminen: Ahma merkkaa laajan (uroksilla tuhansia, naaraalla satoja km2) elinpiirinsä ulosteilla. Samaa sukupuolta olevaa lajitoveria ahma ei hyväksy omalle alueelleen. Vaikka ahma on isokokoinen, se on hyvin sopeutunut lumessa liikkumiseen suurten tassujen ansiosta. Pehmeässä lumessa ahma pomppii aaltomaisesti kuten pienemmätkin näätäeläimet. Iso koko ei ole ongelma kiivetessä ja ahma onkin varsin vikkelä kiipeilijä, se kiipeää puuhun säikähtäessään tai leikkiessään. Se välttää asuttuja alueita ja liikkuu hyppimällä tai lyllertäen jatkuvasti jopa kymmeniä kilometrejä yhteen menoon. Levinneisyys keskittyy lähinnä pohjoiseen ja koillisen/itäisen Suomen asumattomille erämaa-alueille, kuitenkin niitä voi satunnaisesti löytää muualtakin.

Ravinto: Ahma syö pääosin lihaa ja marjoja. Huonona saalistajana se turvautuu usein haaskoihin ja esim. hirvien teurasjätteisiin. Ahma syö pienjyrsijöitä, kanalintuja, jäniksiä, poroja ja peuroja. Jos ahma onnistuu saalistuksessaan, se saattaa tappaa reilusti yli oman tarpeensa. Saalis tapetaan repimällä niskajänteet poikki, ja pää voi lopuksi puuttua ruhosta kokonaan. Kynnenjälkiä ei useinkaan raadossa näy. Porojahtiin innostuttuaan ahma saattaa juoda yhdestä veret ja siirtyä seuraavaan uhriin. Ahma saattaa syödä omia ruumiinosiaan jäädessään ansaan nalkkiin.

Pesä: Useimmiten lumeen kaivettu 30-metrinen tunneli, jossa lyhyitä sivuhaaroja ruokavarastoille ja käymälöille.

Saalismäärä: Rauhoitettu

Ahman metsästys

Ahman luvallinen metsästys on nykyisin hyvin harvinaista. Pääasiassa laillinenkin pyynti liittyy porotaloudelle aiheutuvien vahinkojen estämiseen.

Ennen ahmaa metsästettiin raudoilla, loukuilla, myrkyillä ja hiihtäen ajamalla.